Onpa toivoton lauantai. Heräsin kymmenen aikoihin noin 12 tuntia nukkuneena, ja tein aamutoimet ja touhusin jotain hetken. Sitten iski väsymys uudelleen ja kaaduin takaisin sänkyyn. Nousin taas ylös ja laitoin pyykkiä tulemaan, keitin uudestaan kahvia ja yritin pysyä hereillä. Ei auta, söin uuden aamupalan ja menin takaisin sänkyyn. Nyt on jo iltapäivä, ja koitan pysyä poissa sängystä, koska tää päivä alkaa muistuttaa jo jonkilaista helvettiä. Mikä on kun väsyttää aina vaan??? En oo moneen päivään ottanut mirtatsapiiniakaan. Ehkä mun kroppa taistelee tätä lääkitystä vastaan, se ei halua luopua vanhoista tavoista. Lauantait on ollu mulle viimeiset pari kuukautta tosi vaikeita. Nyt kun oon pitänyt taukoa dokaamisesta, lauantait on olleet ahdistavia sen takia, kun olen yksin täällä kämpässä eikä oo mitään tekemistä. En voi lähteä shoppailemaankaan kun just hommasin kolmensadan silmälasit. Mun on ehkä pakko lähteä illalla ulos että saan perseeni ylös sohvalta. Tietenkin voisin tehdä sen jo nyt, enkä vaan istua koneella verkkareissa ja syödä suklaata. Tunnen itseni rumaksi ja vastenmieliseksi. Hyi.