Viime kuukaudet elämä on toistanut itseään: syön, nukun ja käyn töissä. En harrasta mitään (vielä). Onneksi töissä on paljon ihmiskontakteja, työttömänä olisin luultavasti jo tappanut itseni tai yrittänyt sitä. Koputetaan puuta.

Masennukseni oli ihan hyvässä tasapainossa hetken aikaa, mutta sitten yritin vähentää masennuslääkeeni käyttöä laskemalla venlafaksiinin annoksen 75 mg.aan. Alkoi itkettää, joten otin rinnalle kauan poissa olleen mirtatsapiinin. Käytin sitä ehkä nyt kuukauden 30 mg iltaisin. Tällä minua aloitettiin lääkitä pari vuotta sitten, mutta koska se teki minusta kävelevän zombin väsyttävän vaikutuksensa vuoksi, lääkitys vaihdettiin venlafaksiiniin.

Sama zombi-vaikutus mirtatsapiinilla on ollut nytkin, ja olen koittanut jättää sen pois. Viikon verran on mennyt ihan hyvin, olen nukkunut kohtuullisen normaalisti ja yöunet ei ole enää niitä 12 tunnin unia mitä aikaisemmin. Liika nukkuminen on kuulemma yhtä vaarallista kuin unenpuute. Noh, joka tapauksessa, koska aion vaihtaa tämän passiivisen elämäntyylini päinvastaiseen, on mirtatsapiinin poisjättö ihan hyvä päätös. (Alunperin aloin käyttää sitä siksi, koska hereilläolo oli niin tuskallista.) Vuorokauteen tulee siis lisää tunteja, mitä odotan kauhulla. Pitää nyt muutenkin tarkistaa tuota lääkitystä, kunhan pääsen lääkäriin joskus kuukauden kuluttua.