Nälkä. En syönyt eilen illalla enää oikein mitään töiden jälkeen, koska kävin kahvilla yhden koulukaverin kanssa. Yöllä sit heräsin nälkään ja tein voileipää. Näin ihan hulluja unia, ei mitään ihon alta tunkevia matoja tällä kertaa, vaan jonkinlaisia vihamuistoja kotona-asumisesta sekä jonkinlaisen pornounen josta en muista enää mitään... Nukuin katkonaisesti ja heräsin väsyneenä.

Iltavuoro töissä oli tuskaa viimeiset pari tuntia. Aloin olla niin väsynyt että melkein haukottelin ihmisille päin naamaa. Ja nyt on taas nälkä. Hain nopeasti kinkku-sandwichin s-marketista ja ahmin sen sekunnissa ennen kun hyppäsin bussiin. Nyt olen kotona ja edelleenkin on nälkä.

Haluan laihtua! Eihän se hitto onnistu jos koko ajan pitää syödä. "Laihduttaminen" on minulle tabu, koska yli puolet elämästäni olen elänyt alipainoisena. Vasta viime vuosina olen saavuttanut "normaalipainon". En ole koskaan pitänyt itseäni anorektikkona, koska olen aina tiennyt että olen laiha, en ole luullut itseäni lihavaksi, enkä ole koskaan yrittänyt laihtua. Minä vaan en syönyt juuri mitään, eikä minulla ollut koskaan nälkä. Minä olin ruipelo koko elämäni, josta sain kuulla joka ikinen päivä noin 25 vuotta. Häpesin itseäni, itkin, ja toivoin joka päivä että olisin jotakin muuta mitä olen. Kouluterveydenhoitajat kirjoittelivat neuvolavihkoon punaisella huomioita painostani. Ei niitä kotona huomioitu mitenkään, mulle vaan sanottiin että sä nyt satut vaan olemaan laiha eikä sille voi mitään. Sillehän olisi voinut tehdä vaikka mitä! Jos mut olisi ohjattu esimerkiksi jollekin ravitsemusterapeutille heti sillon ala-asteikäisenä, niin koko tämä masennustouhu oltaisiin voitu välttää. Syytän kaikesta vanhempiani. Painoni alkoi normalisoitua vasta sitten kun muutin pois ahdistavien vanhempieni luota. 

Laihduttaminen ei ole siis tähän mennessä ollut kuvioissa mukana ollenkaan, päin vastoin. En uskaltanut harrastaa ollenkaan liikuntaa, minkä takia lihakseni olivat heikot ja fyysinen kuntoni surkea. Nyt kun olen saanut lisää massaa, se massa todellakin on vaan läskiä, eikä lihasta. Se näkyy löysyytenä koko kropassa, ja se on ällöttävää. Olisinpa tajunnut aloittaa lihaskuntotreenin silloin kun rasvaprosenttini oli minimaalinen. Tässähän saa katua koko elämää kohta, voi vittu...