En ole koskaan ollut hyvä ihmissuhteissa. En osaa pyytää anteeksi, antaa anteeksi tai ylipäänsä keskustella järkevästi. Yritän edelleen tajuta, miksi miehet pihtaa. Itkin tänään pitkän aikaa, koska en saanut uutta "kaveriani" enää sänkyyn. Onpa sydäntäsärkevää. Olen ilmeisesti jollakin kieroutuneella tavalla sekoittanut seksin ja rakkauden. Ja kun en saa seksiä, minusta tuntuu hylätyltä, että en kelpaa, olen huono, ruma ja vastenmielinen. Kerran mulla olikin poikakaveri, joka pihtasi koko ajan. Itkin itseni uneen kun en tajunnut mikä vika mussa on, miksi hän ei halua minua. Nämä pettymyksen tunteet kumpuaa just tuosta epäonnistuneesta suhteesta. Nytkin olen pettynyt. Masentunut. No masentunut olisin varmaan joka tapauksessa. Tästä on keskusteltu useasti jo. Ehkä mä sittenkin olisin halunnut suhteen.