Julkisen terveydenhuollon toimipisteelle plussaa mukavasta ja ymmärtäväisestä lääkäristä, mutta miinusta 40 minuutin odottelusta verikokeeseen (joka oli taas eri toimipisteessä kuin lääkäri). Lääkärissäkäynti eilen sujui siis mukavasti. Vaikka olen ihan helisemässä tämän pahenevan masennuksen kanssa, lääkäri kehotti jatkamaan venlafaksiinia 150 mg:n annoksella. Tietty vaikutus alkaa kuulemma vasta 225 mg annoksella, joten on vielä mahdollista että suurempi annos alkaisi minullakin poistaa oireita. Loppukuusta uusi tapaaminen, käydään läpi lääkevaste ja verikokeiden tulokset. Sain myös pienen määrän rauhoittavaa, jota otan vain tarvittaessa. Varsinaisesti en ole ahdistunut, ei ole mitään sydämentykytyksiä tai kauhukohtauksia, vaan lähinnä paha olo kulminoituu itkukohtauksiin. Ajattelin, että otan rauhoittavaa sitten vasta, jos meinaa taas karata mopo käsistä mm. viiltelyn suhteen. Näitä on siis turha huvikseen popsia, niinkuin lääkärikin sanoi, että ei me haluta mitään riippuvuutta mulle näihin - siksi vaan 10 tabletin pakkaus. Toivottavasti ei tarvi edes käyttää noita. 

Verikokeessa sitten vierähti pitkä tovi...kaupan kautta kotiin vessan lamppua metsästäen. Löytyi sopiva, törkeen hintainen vaan, 7 euroa! (Alkaa tuo energiatalous vähitellen kiinnostaa itseäkin) Ja nyt pitäisi vielä soittaa psykiatriselle sairaanhoitajalle ja sopia aika tapaamisesta hänenkin kanssaan ennen seuraavaa lääkärikäyntiä. Oon tyytyväinen että on taas lääkärikontakti. Vuosi ilman lääkärikontaktia on pitkä aika masentuneelle yrittää pärjätä pelkän lääkereseptin kanssa.