Yöhikoilu jatkuu, vaikka venlafaksiinin annoksen nostosta on jo monta päivää. En nosta annosta lisää ennen kuin tää hikoilu loppuu. Melkein lähdin illalla baariin, mutta viime hetkellä tajusin olevani niin väsynyt että luulatavasti nukahtaisin bussiin. Suosiolla pesin meikit pois ja menin nukkumaan. Heräsin yöllä nälkään, ja söin pizzaa. 

Tänä aamuna, noin tunti sitten, heräsin masentuneena ja itkin vähän. Tuntuu siltä että kukaan ei välitä. Elämä tuntuu pysähtyneeltä, minä olen pysähtynyt. Elämä valuu hukkaan. Voisin käpertyä kahdeksi viikoksi peiton alle eikä kukaan  tulis kaivamaan mua sieltä pois.

Yritän siivota tänään. Kämppä on räjähtänyt. En tajua miksen osaa laittaa tavaroita takaisin paikoilleen ja vaatteita takas kaappiin. 

Siivosin kämpän. Imurointia, pyykinpesua, tavaroiden järjestelyä...pientä selkeyttä kaaoksen keskelle. Sielu rauhoittuu hetkeksi. Väsyttää.