Tämä päivä oli yhtä hullunmyllyä töissä. En ehtinyt juurikaan tehdä varsinaisia työtehtäviäni, vaan kaikki energia meni yhden uuden asian opetteluun. Torkahtelin sitten bussissa töiden jälkeen, ja menin kotona heti peiton alle lämpimään, koska olin niin väsynyt. Nokoset auttoi ehkä vähän jäsentämään ajatuksia, mutta päikkäreiden ottaminen verottaa aina jonkin verran yöunta. Tiedossa on siis väsymystä myös seuraavana päivänä. Huokaus.

Huomaan olevani stressaantunut. Sitä odottaa vaan viikonloppua, että sais nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Olen jo viikkokausia soimannut itseäni viikonlopun riennoista, sillä dokaaminen ei juuri nyt sopisi budjettiini. Silti tulee aina lähdettyä baariin. Yritän pysyä kotona ensi viikonloppuna ja koittaa vaikka aloittaa sen liikuntaohjelmani. Tavallaan olen sen jo päättänyt aloittaa, mutta pelkään kovasti sitä, että epäonnistun jotenkin. Että rehkin kuin hullu ilman minkäänlaisia tuloksia. Itseinhon ollessa näinkin voimakas, ohjelma starttaa aivan varmasti lähiaikoina. Kunhan pääsen normaaliin unirytmiin (ilman mirtatsapiinia), uskoisin että energiaa riittäisi myös liikuntaan. Jos en tee tätä muutosta elämääni nyt, voin olettaa työkykyni heikkenevän entisestään - ja siihen minulla ei yksinkertaisesti ole varaa.