Olen laihtunut pari kiloa, ei ole vaan ollut yhtään ruokahalua. Ehkä tää ihastuminen aiheuttaa mulle niin suurta ahdistusta, että en pysty edes syömään. Oon myös pari kertaa viillellyt, jälleen ahdistuksen takia. Olen myös itkeskellyt ainakin kerran viikossa, milloin mistäkin syystä. Viinaa ei voi vetää ollenkaan, kun tulee heti ahdistava ja masentunut olo. Nytkin vituttaa, kun ihastukseni lähtee kavereidensa kanssa festareille viikonlopuksi ja minä joudun olemaan töissä. Tosin en varmaan olis lähtenyt mukaan vaikka töitä ei oliskaan, ei mulla ole minkäänlaista hinkua festareille rypemään viinassa ja paskassa. Mun herkkä sieluni ei kestä sellaista rääkkiä. Tarvitsen säännöllistä unta, ruokaa ja huolenpitoa. Ehkä joskus joku pitää musta niin paljon että jää mun luo.
]]>
Mulla meni maha sekaisin tänään. En tiedä mistä, kun en ole syönyt juuri mitään koko päivänä.
Pyörä on nyt putsattu ja puunattu. Kaveri ei huolinut rahaa palkaksi.
Käyn lääkärissä huomenna. Viimeinen kerta tällä lääkärillä. En tiedä oonko muuttunut miksikään viime kerrasta. Sen verran voin kertoa, että en oo nukkunu kovin hyvin tällä viikolla.
]]>Jos en olisi ollut niin väsynyt tänään, olisin varmaan harrastanut jotain liikuntaa, tai edes yrittänyt. Lauantaina kävin baarissa, ja totesin taas että hukkaan meni juodut rahat. Ei minulle löytynyt seuraa taaskaan...kaveri sanoi että ei se voi mun ulkonäöstä johtua, koska oon kuitenkin viehättävän näköinen nainen. No mistä sitten? Siitä että näytän siltä että olisin valmis repimään kurkun auki keneltä tahansa joka uskaltaa tulla juttelemaan. NOH, minusta on ihan turha yrittää esittää iloista ja seurallista, jos en kerran sellainen ole. Että repikää siitä. Ehkä olen sen takia seuraavat kymmenen vuotta sinkkuna. No mitä välii, ei miehet halua seurustella. Tai jos haluaa, niin ne on onnettomia ressukoita jotka ei koskaan saa p****a.
Mun on ehkä pakko koittaa rauhoittua nyt jotenkin. Ehkä kauniit kukkaset tekis temput ja saisi minulle mielenrauhan.
Mietin tässä kaiken muun paskan lisäksi, että olenko jotenki masokistinen. Revin taas jalkapohjan auki tuossa pari päivää sitten, ja kärsin edelleen kivusta joka askeleella. Tavallaan se tunne on jotenkin koko ajan läsnä. Sitten tuli vielä varvaskin kipeäksi, kun leikkasin vahingossa kynnen liian lyhyeksi. Onneksi voin kirjoittaa tänne näitä ajatuksia, koska epäilen että kukaan ei jaksaisi kuunnella tämmöstä paskaa kovin kauaa. Mä kun kerron aina jos mulla on pipi sormessa.
