Tiedän että se on tämä masennus, joka saa minut välillä puhumaan negatiiviseen sävyyn itsestäni. Eilen kuitenkin tapasin ihmisen, joka sanoi minua kauniiksi, söpöksi ja seksikkääksi ja hukutti minut suudelmiin. Sillä hetkellä se tuntui todella hyvältä, vaikka osa saattoi olla vain imartelua. Jos tapaan tämän ihmisen vielä uudelleen siitä huolimatta, että pesin aamulla meikit pois ja näytin todellisen minäni, voin kai olettaa että tyypistä kannattaa pitää kiinni. En tiedä kykenenkö ihmissuhteeseen, mutta haluaisin ainakin yrittää.

Älä satuta mua

Eri asia on sitten se, oliko tää tyyppi ihan tosissaan kun sanoi että olen rakastettava. Rakastettava yhden yön verran? Eipä vastaakaan enää viestiin. Hoen itselleni, että en saa alkaa päivystämään puhelinta, että millon se ottaa yhteyttä. En saa lakata elämästä ja odottaa turhaan sellaista, joka ei ehkä koskaan tapahdu. Parasta on vaan odottaa pahinta, niin ei tule pettymystä. En kelpaa sittenkään...

En kestä olla hereillä..otin mirtatsapiinia, sillä saan nukuttua 12 tuntia, ja pääsen unten maille varmaan jo puolen tunnin päästä. Joskus tämä hereillä oleminen on vaan yhtä tuskaa. Onneksi sain vähän astioita tiskattua ennen kuin romahdin. Musta tuntuu että olen ällöttävä. Ällöttävä maha ja ällöttävät selluliittireidet. Rasvaprosentti varmaan jotai 36 %. Miten kukaan haluaisi tämmöistä kroppaa? Näyttää varmaan inhottavalta seksin aikana. Oksetan itseäni. Haluaisin vaan kuolla.