Päänsärky alkoi heti aamusta. Lievä, mutta ärsyttävä. Kävin kaupungilla ostaan tarpeellista tavaraa, mutta en shoppaillut sen kummemmin. Tosin verhot ajattelin ostaa netistä, kun tuntuu siltä että tarttis vähän sisustaa kämppää. Tiskivuori odottaa, mutta tää päänsärky ei kyllä helpota yhtään. Ulkona paistaa aurinko, mutta minä olen yksin sisällä. Yksin JA sisällä. Olispa mulla energiaa olla niin kuin muut. 

En ole jaksanut kirjoittaa tänne, kun elämä on vienyt mennessään. Ehkä se on hyvä asia, että on muutakin tekemistä kuin kotona istuminen. Olen tapaillut uutta ihastustani tiheästi, ja voin sanoa että olen aika pihkassa. Tosin olen meinannut alkaa skitsoilemaan jo useamman kerran, kun on tullut sellainen olo että kukaan ei välitä musta. Tavallaan sitä kaivaa verta nenästään, kun uskottelee itselleen että jokin tietty kommentti tarkoittaakin oikeasti jotain negatiivista ja että kun tyyppi ei vastaa viestiin heti, niin se on suuttunut tai että ei halua olla yhteyksissä tai jotain. Koko ajan sitä on niinkuin varuillaan, että milloin se sanoo että ei halua enää tavata. Tähän mennessä ei ole vielä sellaista sanonut, ja ollaan nyt tapailtu 4 viikkoa. 

Olen laihtunut pari kiloa, ei ole vaan ollut yhtään ruokahalua. Ehkä tää ihastuminen aiheuttaa mulle niin suurta ahdistusta, että en pysty edes syömään. Oon myös pari kertaa viillellyt, jälleen ahdistuksen takia. Olen myös itkeskellyt ainakin kerran viikossa, milloin mistäkin syystä. Viinaa ei voi vetää ollenkaan, kun tulee heti ahdistava ja masentunut olo. Nytkin vituttaa, kun ihastukseni lähtee kavereidensa kanssa festareille viikonlopuksi ja minä joudun olemaan töissä. Tosin en varmaan olis lähtenyt mukaan vaikka töitä ei oliskaan, ei mulla ole minkäänlaista hinkua festareille rypemään viinassa ja paskassa. Mun herkkä sieluni ei kestä sellaista rääkkiä. Tarvitsen säännöllistä unta, ruokaa ja huolenpitoa. Ehkä joskus joku pitää musta niin paljon että jää mun luo.

Kummasti se vaan piristää kun saa pussailla. En oo aikoihin tiskannut astioita, joten sain nekin hoidettua. Vielä kun jaksais imuroida niin kehtaa pyytää vieraita toistekin. Mulla on treffit huomenna, nähtiin eilen leffan merkeissä mut tänään oon kotona. Pitää nukkua ku viime yönä tuli vähänlaisesti unta. Huomenna oon varmaan sit koko päivän menossa. Olis tosi kiva käydä uuden kaverin kämpillä...kutsui mut sinne jo tänään, mutta oikeesti mun on pakko saada nukuttua etten sekoo. Olo on muutenkin rauhaton ja pessimismiin taipuvainen, nyt kun oon pitkästä aikaa niin sanotusti ihastunut. Pelkään pettymyksiä ja pelkään että olen tylsä ja että en kelpaa. 

Olin frendin kanssa baarissa viikonloppuna. Tutustuin uuteen ihmiseen. Se teki minusta iloisen. Tapaan hänet uudelleen ens viikolla. En malta odottaa. Halipula. Erilainen ihminen. Erilainen kuin kaikki muut. En tiedä mitä tehdä. Olen hämmentynyt. Mutta haluan kuitenkin nähdä.

Mulla meni maha sekaisin tänään. En tiedä mistä, kun en ole syönyt juuri mitään koko päivänä.

Pyörä on nyt putsattu ja puunattu. Kaveri ei huolinut rahaa palkaksi. 

Käyn lääkärissä huomenna. Viimeinen kerta tällä lääkärillä. En tiedä oonko muuttunut miksikään viime kerrasta. Sen verran voin kertoa, että en oo nukkunu kovin hyvin tällä viikolla.

Kävin nopeasti facebookissa puolen vuoden poissaolon jälkeen. Poistin vaan viestiketjut ja kuvat itsestäni ja poistin sitten taas tilin. En tiedä mikä hyöty tuostakin oli, mutta tulipahan nyt tehtyä. Ja facebookista poistuminen oli ihan järkevää, koska tuollaiset (julkiset) sosiaaliset mediat aiheuttaa mulle vaan ahdistusta. Kun näkee kuka on kenenkin kanssa kaveri, tulee sellainen olo että kukaan ei oo mun kaveri. No eihän ne olekaan, siksi sieltä poistuin vähin äänin. Yksinäinen tulee entistä yksinäisemmäksi kun ei tunne kuuluvansa joukkoon. Olen ulkopuolinen, ja sellaiseksi tunsin itseni heti kun kirjauduin sisään. En mä jaksa lukea sukulaisten juttuja enkä katella exää uuden naisen kanssa. En jaksa tykätä joka vitun kuvasta jota ihmiset suoltaa 10 kuvan päivätahtia. En jaksa!

Jos en olisi ollut niin väsynyt tänään, olisin varmaan harrastanut jotain liikuntaa, tai edes yrittänyt. Lauantaina kävin baarissa, ja totesin taas että hukkaan meni juodut rahat. Ei minulle löytynyt seuraa taaskaan...kaveri sanoi että ei se voi mun ulkonäöstä johtua, koska oon kuitenkin viehättävän näköinen nainen. No mistä sitten? Siitä että näytän siltä että olisin valmis repimään kurkun auki keneltä tahansa joka uskaltaa tulla juttelemaan. NOH, minusta on ihan turha yrittää esittää iloista ja seurallista, jos en kerran sellainen ole. Että repikää siitä. Ehkä olen sen takia seuraavat kymmenen vuotta sinkkuna. No mitä välii, ei miehet halua seurustella. Tai jos haluaa, niin ne on onnettomia ressukoita jotka ei koskaan saa p****a. 

Mun on ehkä pakko koittaa rauhoittua nyt jotenkin. Ehkä kauniit kukkaset tekis temput ja saisi minulle mielenrauhan.

Mietin tässä kaiken muun paskan lisäksi, että olenko jotenki masokistinen. Revin taas jalkapohjan auki tuossa pari päivää sitten, ja kärsin edelleen kivusta joka askeleella. Tavallaan se tunne on jotenkin koko ajan läsnä. Sitten tuli vielä varvaskin kipeäksi, kun leikkasin vahingossa kynnen liian lyhyeksi. Onneksi voin kirjoittaa tänne näitä ajatuksia, koska epäilen että kukaan ei jaksaisi kuunnella tämmöstä paskaa kovin kauaa. Mä kun kerron aina jos mulla on pipi sormessa.